Ottipa voimille…

Hilipatiheijaa ja terveisiä huilitauolta, ottipa hiukan voimien päälle parin viikon jahti. Voimien kasaamiseen olenkin käyttänyt hyvän aikaa. Niin koville se otti ja tuota, että lähden parin päivän päästä lomalle siten, että astelukemat hipovat kolmeakymmentä celsiusta. Sitten grillaan genuiinia nahkaani, joka auringosta kovasti tykkää. Liian vähän puhutaan tätä nykyä aurinkoelämän hyvistä puolista. Kuumuus, lepotuoli, kylmä drinkki räpylässä ja laadukasta lukemista; voiko rentoutusainekset paremmista perusosista koostuakaan? Ei voi! Listassa ei ole muuta “vaarallista” kuin lepotuoli, joka on toisinaan ergonomisesti epäsuotuisa.

Onneksi Euroveisut ja Moskovankiekot ovat ohi tältä vuodelta. Ensimmäisestä sanoisin, että pari Jaana sekä Mikko juonsi mallikkaasti historiallisen tapahtuman. Ei ollut tarvetta nolostella omaa kansallisuuttaan hetkeäkään. Sen sijaan jos olisimme brittejä, en tiedä mihin puskaan päämme laittaisimme heidän unelmien lentonsa jälkeen. Toisaalta häpeä ja sääli ovat sairauksia, joihin ei ole muuta hoitokeinoa kuin pään nostaminen pystyasentoon. Myös Ukrainan mieslaulaja, joka oli ilmeisesti pitkän ruodinnan aikaansaannoksena päätynyt asusteissaan hopeiseen kypärään, sukkahousuihin ja korkokenkiin väänsi kyllä mielenkiintoisen show’n. Erilaisuudella nähtävästi menestyy, koska maa ponnisti muistaakseni toiselle sijalle. Tipitii. Jääkiekosta totean, että hopeahan on iloisin mitali heti kullan jälkeen.

Jahti on todella ohi ja elämä jatkuu. Joukko onnekkaita metsästivät rattoisat rahasummat, mutta kyllä siihen tarmoa tarvittiinkin. Se oli mielenkiintoinen jakso elämässä kiire kannoillani. Kiitos teille siitä! Nyt on ihan ok elää taviksen elämää vuoden ajan, katsotaan sitten ensi vuonna miten peruukit rupee huutaan mun nimee!

Olenko Oscarin arvoinen?

Olen nyt leikkinyt kissahiirileikkejä koko viime viikon ja leikit senkun
jatkuvat. Olenko minä kissa vai hiiri? Haluaisin olla kissa, koska en
tahtoisi hävitä siimahännälle. Jos jahtaus kestäisi yhtään pidempään,
joutuisin ehkä hakeutumaan sanonko minkä vastaanotolle. Iltaisin olen
kurkannut pedin alle onko siellä ketään. Ei ole toistaiseksi ollut…
Kokonaisuudessaan tämä on todella siistiä, sillä harvoin pääsee leikkimään
näin hienoja juttuja aikuisiällä. Lapsena kaikki oli jykevämpää…

Olen esittänyt katusoittajaa, jota varten harjoittelin kasan
coverbiisilemppareitani ja taisinpa vedellä niitä myös ihan omilla
sanoillani. Minut löydettiin harmillisen pian…minulla olisi ollut paljon
enemmän annettavaa Suomen covermaailmalle! Olen esittänyt peliautomaattien
innokasta harrastajaa; hakkasin mestoilla hedelmäpelejä ym. tosimiesten
pelejä. Pelin tunnussävelet saivat minut likimain hulluuden partaalle
tunnin aikana. Loppusaldo oli positiivinen, eli jäin voitolle euroillani. .

Lahdessa minulla oli mukanani naispuoleinen avustaja ja kun suurin kuhina
alkoi vaateliikkeessä, paniikki iski ja piilouduin sovituskoppiin.
Avustajani toi minulle naisten prinsessavaatteita sovitettavaksi. Pervoa.
Hän myös kommentoi ovelta, että tuo ei kyllä istu yhtään rintojen kohdalta
yms. joten jahtaajat eivät osanneet huikata koppiin, että “oletko sinä
Voicen karkulainen” koska olettivat että kopissa lymysi nainen, jolla oli
ongelmia rintavarustuksensa suhteen… Nerokasta!

Turussa esitin lenkkeilijää koiran kanssa! Harmi, että koira ei ymmärtänyt
olevansa osa suurempaa näytelmää. En ole ehkä maailman parhaimmassa
kunnossa, joten raskastahan se olisi ollut pinkoa tunti eli kävelin pitkiä
pätkiä ja venyttelinkin ahkerasti ja sitten päätin palkkioksi ostaa myös
jäätelön itselleni! Urheilullista.

“Lappuliisana” oli mielenkiintoista työskennellä. Tunsin niskassani katseet;
tuossa menee “lottovoiton” jakaja. Kukaan ei kyllä tunne armoa lappuliisoja
kohtaan, niinhän se on. Minun Minigrip-pussien sisältö toivottavasti
kuitenkin aiheutti lukuisia helpotuksen huokauksia, koska neljänkympin
pikavoittoja niistä ei sillä kertaa löytynyt. Toisaalta autojen omistajat
missasivat paljon suuremman määrän rahaa siinä, etteivät olleet paikalla kun
heiluin tonnini kera.

Olen ollut myös huoltomies, bingon pelaaja, lounasasiakas, auton ostaja,
politiikan toimittaja, opiskelija, arkkitehti jne. Tämä on aikuisen elämäni
monipuolisin jakso roolillisesti. Sitä antautuu joka rooliin täysillä; parin
tunnin ajan pääsee tutkailemaan maailmaa aivan eri näkövinkkelistä. Omistan
viisi eri partaa, neljä peruukkia, lukuisia silmälaseja, hattuja jne.
Vappuun pukeutuminen ei siis tule tuottamaan tänä vuonna mitään ongelmaa
paitsi sen suhteen, että valinnan vaikeus saattaa yllättää! Vielä viikko
seikkailua jäljellä ja sitten kai pitää taas tyytyä siihen yhteen omaan
rooliin. Mukavaa sekin on! Ai caramba!

… ja shampanja virtaa!

Sujahtipa monta päivää harakanvarpaitta sähköiseen mediaan. Tämä peli on tärähtänyt tajuntaani vasta nyt todenteolla, mihin ikinä olenkaan lähtenyt! Hikipäässä, terotin kuumana ja käsi krampissa, olen kirjoittanut niitä viheliäisiä arvoituksia. Helppoja sellaisia on nopeahko tehdä. Niihin vaikeimpiin pitää saada ronskia tunnetta, nokkeluutta ja oivallusten iloa. Tommy Tabermanille se voisi olla helpompaa kuin minulle. Ehkä jahtaan viikonloppuna Tompan kiinni, näytän tuotokseni ja parannamme ne yhdessä. Tarjoan hänelle tästä hyvästä loistokuubalaisen.

Kommenttiraidat sisältävät värikylläistä spekulaatiota tulevasta. Tokaisen siihen, että aikamoisen vauhtikesän saisi aikaiseksi 20.000 eurolla. Kyllä siinä shamppanjaa käytettäisiin F1 malliin!

Lyödäänpä faktat pöytään, toverit!

“Peliä, peliä!” kaikuu huuto vaikka jääkiekkokaukalossa, jossa jostain
syystä katsojien mielestä viihtyy paljon sokeita m-lkkuja ja dorkia, joilla
on mustavalkoraitaiset paidat. Ovatko he vapaaehtoisesti siellä
haukuttavana? Onko vika paidan värissä? Koittakaa kestää!

Lyödään nyt faktat pöydän pinnoille pelistä, jonka olen luvannut aloittaa.
Toisin sanoen peli on käynnissä aiemmin ilmoittamanani ajankohtana kolme
kertaa päivässä arkisin klo 08.00, 12.00 ja 16.00. Lauantaina pelataan
kerran päivässä klo 12.00. Peliaikaa on tasan kaksi viikkoa. Minä soittelen
Voicelle ja latelen arvoituksia arvoitusten perään. Arvoituksen ratkaisu on
paikka missä sijaitsee hän eli minä. Kuulijoiden tehtävä on ratkaista
arvoitus ja etsiä minut kyseisestä paikasta. Se samaan aikaan sekä välkky
että onnekas joka kysyy ensimmäisenä minulta seuraavat sananhelinät “Oletko
sinä Voicen Karkulainen?” saa sekin kauniiseen käteen, jonka viivojen
perusteella voi usein myös ennustaa kaikenlaista mieleen juolahtavaa.

Sekit ovat arvoltaan 1000 – 20.000 euron suuruisia. Massiivinen homma keksiä noita arvoituksia hei! Olen kierrellyt ympäri Suomea sekä mittaillut kaupunkeja ja voin kertoa, että mestoja paikkoja on löytynyt! Ajattelin naamioitua jahtiin aika innovatiivisesti joka kerta. Olen jo haalinut aikamoisen partavaraston aina pitkästä lyhyeen ja harmaasta tosi huomaamattomaan neon-väriin. Parkkipirkon asukin on hankittu; höyrysilitin sen juuri naamiokuntoon.

Karkulimpparia

Tänään lähdemme ryhmällä Tahkolle pyhien viettoon. Tahkon pääsiäinenhän ei
varsinaisesti ole mikään urheilun tai uskonnon riemuvoitto. Hiki siellä
tulee ja korkeampia voimia ikävä, mutta tyystin muista kuin edellä
mainituista syistä. Pehkubaarin After Skissä kovinkin kaveri tanssii,
rakastaa ja halaa muita heimolaisia. Aikuiset muuttuvat lapsiksi ja riehuvat
tukka märkänä miettimättä kuinka epäcoolia tämä on. Niin minäkin ajattelin
homman hoitaa; unohdan hetkeksi Karkulaismissioni, vedän peruukin ja rumat
aurinkolasit päähän ja palaan lapsuuteni pussihousukuvioihin. Pillimehuna
toimikoon Karkulimppari. Tulevana pyhänä jokainen huolehtikoon omista
pääsiäismunistaan!

Onko sulla lippua myyrä?

Olen toiminut myyräseläimenä myyrän paikalla ja tehnyt niiden työtä eli
myyräntyötä. Mitä sekin tarkoittaa? Ihan kuin ihmisen ja myyrän tekemät
hommat olisivat jotenkin verrattavissa. Kaivaminen kyllä luonnistuu
ihmiseltäkin (esim. nenä) ja varsinkin kullan kaivaminen sielusta toimii
kuten Juice aikoinaan laulaa luikautti. Perinpohjaisia mietintöjä ja
kaiveluita olen tehnyt; kynsien alle on tullut likaa.

Jos joku haluaa tässä kohtaa selvittää myyräntyö -sanan taustat, niin tehköön sen! Joka tapauksessa minulle alkaa hahmottua miten tulevaa peliä pelataan.
Seuraavaksi selvittelen missä tätä peliä tullaan pelaamaan. Radiolta
kyseltiin myöskin missä missä ja missä. En minä kerro. Sitten ne keksivät
painattaa käyntikortteja, joita jätän ikäänkuin jälkeeni retkilläni ja se
oli hyvä idea. Lupauduin siihen.

23.4 – 5.5.2007

Jack tulee, oletko valmis?

Vedän eiliset puheeni Sarasvuon Jarpasta. Diilithän on lisäarvoa kaikille. Eikä Jari kuulemma haise. Pietarille suosittelen silti pikku imagopakettia.

Meikän suuri suosikki on Jack Bauer. Jack on rok, ei ongelmia imagossa, hajujen kanssa oletettavasti toisinaan. Jos CTU ja muut tahot kuuntelisivat/tottelisivat Baueria aina heti, sarjan nimi olisi 12h. Aion leikkiä Bauer maailmaa, tähän olen suostunut. Rahaa on tulossa, ydinpommeja ja horrorkaasuja ei. Kukaan ei kuole, eikä kenenkään tarvitse käyttää huumeita. Kunhan vain kuuntelette minua.

Mä haluun olla julkkis!

Julkisuus ja kiinnostavuus on ihmeellinen asia. Aika pienillä näytöillä kaikenmaailman hihhulit vilistää lehtien palstoilla. Tunnen olevani nyt tätä genreä. Haluaisin ehkä kiistää sen. Minusta on kiinnostuttu median puolelta ja tarjottu diiliä. Sarasvuo on jotenkin maustanut sanan oman hajuisekseen, eli haiskahtavaksi. Haistatin ensiksi tarjoukselle. Sitten haistelin sitä tarkemmin ja totesin että herkullista aromia onkin tarjolla. Nyt olen tilanteessa että olen myynyt sieluni radioon, mitä Pietarikin tähän sanoo? Toisaalta, ehkä siitäkin olisi pakko tehdä kaupallisempi hahmo näinä aikoina, keksiä vaikka joku myyvempi nimi. Ei kenenkään rokkistarban nimi ole Pietari. Ja nyt pitäisi olla rok.

Vaalien jälkeisiä kuvioita

Do dii, vaalit ovat iloisesti förbi ja paikkansa ansainneet duunailevat
hyväksemme seuraavat neljä vuotta. Katsoin valvojaisia kuin jotain
rikostutkimuksen kulkua ennen kuin syyllinen on saatu kiinni. Miksi
ehdokkailta kysellään aina muutamaa tuntia ennen lopullisia tuloksia
tuntemuksia tietäen vastauksen ja osaa jopa onnitellaan valituksi
tulemisesta, vaikka tilanne on vielä kesken. Se on yhtä kannattavaa kuin
asentaa hissi ulkovessaan. Punaposkisten ehdokkaiden kommentit olivat
todella sitä luokkaa, että “Hei ei pysty tässä vaiheessa toteamaan mitään
varmaa, mut varrotaan tuloksia…” Toisaalta se on katsojaystävällisempi
tapa kertoa tulokset pikku hiljaa kuin että vilautettaisiin klo 23.00 viiden
minuutin pätkä, jossa sukkelimmat ehtisivät lukea briiffauksen muutaman
kuukauden kestäneestä vaalisirkuksesta. Yhtä kaikki; katsotaan mitä muun
muassa pari ex-hiihtäjää, ex-painija, eroottinen runoilija ja eräs
sinisilmälasipäinen musikantti, jonka lankakerä oli syksyllä sotkussa yksin
ja yhdessä aikaansaavat.

Tänä Joosepin päivänä janoan tietoa etäisyyksistä joidenkin kaupunkien
välillä. Tarvitsee myös tutustua tiettyihin paikkoihin todella tarkasti.
Tiukka urheilukaan ei ole pois suljettu päivän ohjelmasta.