Ottipa voimille…

Hilipatiheijaa ja terveisiä huilitauolta, ottipa hiukan voimien päälle parin viikon jahti. Voimien kasaamiseen olenkin käyttänyt hyvän aikaa. Niin koville se otti ja tuota, että lähden parin päivän päästä lomalle siten, että astelukemat hipovat kolmeakymmentä celsiusta. Sitten grillaan genuiinia nahkaani, joka auringosta kovasti tykkää. Liian vähän puhutaan tätä nykyä aurinkoelämän hyvistä puolista. Kuumuus, lepotuoli, kylmä drinkki räpylässä ja laadukasta lukemista; voiko rentoutusainekset paremmista perusosista koostuakaan? Ei voi! Listassa ei ole muuta “vaarallista” kuin lepotuoli, joka on toisinaan ergonomisesti epäsuotuisa.

Onneksi Euroveisut ja Moskovankiekot ovat ohi tältä vuodelta. Ensimmäisestä sanoisin, että pari Jaana sekä Mikko juonsi mallikkaasti historiallisen tapahtuman. Ei ollut tarvetta nolostella omaa kansallisuuttaan hetkeäkään. Sen sijaan jos olisimme brittejä, en tiedä mihin puskaan päämme laittaisimme heidän unelmien lentonsa jälkeen. Toisaalta häpeä ja sääli ovat sairauksia, joihin ei ole muuta hoitokeinoa kuin pään nostaminen pystyasentoon. Myös Ukrainan mieslaulaja, joka oli ilmeisesti pitkän ruodinnan aikaansaannoksena päätynyt asusteissaan hopeiseen kypärään, sukkahousuihin ja korkokenkiin väänsi kyllä mielenkiintoisen show’n. Erilaisuudella nähtävästi menestyy, koska maa ponnisti muistaakseni toiselle sijalle. Tipitii. Jääkiekosta totean, että hopeahan on iloisin mitali heti kullan jälkeen.

Jahti on todella ohi ja elämä jatkuu. Joukko onnekkaita metsästivät rattoisat rahasummat, mutta kyllä siihen tarmoa tarvittiinkin. Se oli mielenkiintoinen jakso elämässä kiire kannoillani. Kiitos teille siitä! Nyt on ihan ok elää taviksen elämää vuoden ajan, katsotaan sitten ensi vuonna miten peruukit rupee huutaan mun nimee!