23.4 – 5.5.2007

Jack tulee, oletko valmis?

Vedän eiliset puheeni Sarasvuon Jarpasta. Diilithän on lisäarvoa kaikille. Eikä Jari kuulemma haise. Pietarille suosittelen silti pikku imagopakettia.

Meikän suuri suosikki on Jack Bauer. Jack on rok, ei ongelmia imagossa, hajujen kanssa oletettavasti toisinaan. Jos CTU ja muut tahot kuuntelisivat/tottelisivat Baueria aina heti, sarjan nimi olisi 12h. Aion leikkiä Bauer maailmaa, tähän olen suostunut. Rahaa on tulossa, ydinpommeja ja horrorkaasuja ei. Kukaan ei kuole, eikä kenenkään tarvitse käyttää huumeita. Kunhan vain kuuntelette minua.

Mä haluun olla julkkis!

Julkisuus ja kiinnostavuus on ihmeellinen asia. Aika pienillä näytöillä kaikenmaailman hihhulit vilistää lehtien palstoilla. Tunnen olevani nyt tätä genreä. Haluaisin ehkä kiistää sen. Minusta on kiinnostuttu median puolelta ja tarjottu diiliä. Sarasvuo on jotenkin maustanut sanan oman hajuisekseen, eli haiskahtavaksi. Haistatin ensiksi tarjoukselle. Sitten haistelin sitä tarkemmin ja totesin että herkullista aromia onkin tarjolla. Nyt olen tilanteessa että olen myynyt sieluni radioon, mitä Pietarikin tähän sanoo? Toisaalta, ehkä siitäkin olisi pakko tehdä kaupallisempi hahmo näinä aikoina, keksiä vaikka joku myyvempi nimi. Ei kenenkään rokkistarban nimi ole Pietari. Ja nyt pitäisi olla rok.

Vaalien jälkeisiä kuvioita

Do dii, vaalit ovat iloisesti förbi ja paikkansa ansainneet duunailevat
hyväksemme seuraavat neljä vuotta. Katsoin valvojaisia kuin jotain
rikostutkimuksen kulkua ennen kuin syyllinen on saatu kiinni. Miksi
ehdokkailta kysellään aina muutamaa tuntia ennen lopullisia tuloksia
tuntemuksia tietäen vastauksen ja osaa jopa onnitellaan valituksi
tulemisesta, vaikka tilanne on vielä kesken. Se on yhtä kannattavaa kuin
asentaa hissi ulkovessaan. Punaposkisten ehdokkaiden kommentit olivat
todella sitä luokkaa, että “Hei ei pysty tässä vaiheessa toteamaan mitään
varmaa, mut varrotaan tuloksia…” Toisaalta se on katsojaystävällisempi
tapa kertoa tulokset pikku hiljaa kuin että vilautettaisiin klo 23.00 viiden
minuutin pätkä, jossa sukkelimmat ehtisivät lukea briiffauksen muutaman
kuukauden kestäneestä vaalisirkuksesta. Yhtä kaikki; katsotaan mitä muun
muassa pari ex-hiihtäjää, ex-painija, eroottinen runoilija ja eräs
sinisilmälasipäinen musikantti, jonka lankakerä oli syksyllä sotkussa yksin
ja yhdessä aikaansaavat.

Tänä Joosepin päivänä janoan tietoa etäisyyksistä joidenkin kaupunkien
välillä. Tarvitsee myös tutustua tiettyihin paikkoihin todella tarkasti.
Tiukka urheilukaan ei ole pois suljettu päivän ohjelmasta.

Sulkapallo avaa tulevaisuuden

Pelailin sulkapalloa (tuota 1800-luvun engelsmannien peliä) kaverini kanssa,
mutta varsinaisesti sulkaa päähineeseen en siitä saanut. Sulkapallohan on
mailapeli, jota pelaa vastakkain kaksi pelaajaa tai jopa neljä (Älä!).
Mittelimme paremmuudesta pallolla, jonka usein mahdollisesti myös korkista
valmistettuun nuppiin on niitattu 16 sulkaa. Pelin jälkeen sulkia oli enää
jäljellä vain kahdeksan. Se kertoo voimasta, jolla runnoimme menemään
suvereenisti. Amatöörien niin kuin esimerkiksi minun ja kaverini pelissä voi
käyttää myös muovihameista palloa. Mietin monesti, miltä läiskiminen
pallosta tuntuu vai tuntuuko samalta kuin kastemadosta eli ei tunnu missään
vaikka joku räkänokka nappaa kastarin käteen ja puolittaa sen, kun ei raukka
muutakaan ohjelmaa keksinyt. Emme halunneet poiketa linjoista, jotka IBF oli
päättänyt vuosikokouksessaan Tokiossa aikoinaan (vajaa vuosi sitten) koskien
pistelaskua eli 21 pistettä erässä kerännyt on voittaja, ellei pelitoveri
halua tarkistaa nauhalta todellista tulosta. Useita smasheja, lukuisia
droppeja ja lukemattomia lob-lyöntejä. Siistiä brassailla termeillä, joista
ei ole minkään valtakunnan katkua. Anyways, hauska laji, jossa oireina
hikinen olo sekä lihaksistossa tuntuva kipu muutaman päivän. Jos oireet
jatkuvat, kannattanee kääntyä lääkärin puoleen.

Olin työmatkalla Turussa ja näin teidän pisteen. Siinä oli päästy Pohjolan
edustalle muka vahingossa, kai ne sponssit mediaa nykyään niin vie.
Treenatkaa vain, hyvää se tekee!

Harjoitus tekee mestarin

On koittanut ennakkoäänestyksen aika. Pitänee räplätä vaalikonetta ja löytää
SE oikea ehdokas, joka lupaa kuut ja tähdet taivaalta, paremman maailman
elää, ei enää katkeruutta, ei elämän yksinäisyyttä vaan lentämistä maailman
mahtavimman immeisen kanssa kohti puhdasta tulevaisuutta. Olenkohan
sekoittanut vaalit johonkin toiseen asiayhteyteen? Kuusta puheen ollen, joku tovi sitten katselin kotimaista täydellistä kuunpimennystä. Keskeytin sikeät unet ja nousin varta vasten tuijottamaan ilmiötä kuten karhu kaljapotelin kyljessä nauttijaansa. Kiintoisaa.

Sain selville, että teillä oli ollut viime viikolla treenejä; itse
olin reissun päällä Itävallassa. Itavalta se vasta jalo paikka on… Reissun aikana
näköjään Kissistäkin tuli Voice. Maailma muuttuu, minä en. Ilmeisesti aika helppoja oli olleet tehtävät? Hyvä että treenaatte, sillä kohta on tosi kyseessä. Aika menee siivillä, tässähän pitää ruveta valmistautumaan tositoimiin…

Esa ja HPGuru

Kaikki varmaankin ymmärtävät, että silloin on parempi pysytellä piilossa,
kun siihen on hyvä syy.

Blogiin on mm. Esa-niminen henkilö kommentoinut ahkerasti selville
ottamiaan asioita. Se ei saa punttejani tutisemaan, koska olen laittanut
puntteihin painot aivan kuten pöytäliinan reunoihinkin laitetaan
koristepainot suvena, ettei lämmin kesätuuli puhalla ja pilaa nättiä
puutarhajuhlaa heittämällä kaikkia kertakäyttöastioihin lastattuja kevyitä
eväitä pöydältä saavuttamattomiin. Siinä siten naapurin Pirkon otsaan
lätsähtää tuulessa maksamakkaraa, aijai. Siinä menee aikaakin
hukkaan…Aika on tunnetusti rahaa, kuka haluaa tieten tahtoen ottaa
riskin ja tuhlata sitä?

Esalle ja HPGurulle haluan sanoa, että älkää menettäkö vielä hermojanne, sillä tässä ei ole
päästy vielä edes kunnolla vauhtiin

Aamunkoitteessa kuuntelin autossa Raskaampaa Joulua-levyä, koska se oli
ainoa, joka pimeästä olohuoneesta aamusella käteen tarttui. Deep Purplen
tuotantoa aion hankkia seuraavaksi, sillä tätä Karkulaista on perkele
puraissut hevikärpänen.