Maanantai!

On olemassa mustaa teetä nimeltä “Keisarin morsian”, josta haarauduin
ajatusleikkiin “Pääministerin morsian”-teestä. Paketin kyljessä olisi
luonnollisesti foto pariskunnasta, joka on myös Susanin hengentuotteen
kansikuvana; automaattitoiminnolla ex temporeena otettu. Teen maku olisi
jotakin hämmästyttävän lupaavaa aluksi, mutta loppumaku tyhjentävän ja
kuvottavan välimaastoa. Kun sitä kerran maistaisi, ei enää koskaan haluaisi
kuullakaan yrttijuomahelvetistä. Kurosen kirja on mennyt kuin kuumille
kiville, mitä ihmettelen näköelimet pallurkaisina.

Eksyin eräälle TV-kanavalle viikonloppuna katsomaan brittisarjaa, josta jäi
mieleen hauska pala sketsiä, kun pari naista oli pakomatkalla ikään kuin
Thelma & Louise-tyyliin ja vähämielisempi kysyi, että ollaanko tässä
Bonnie & Tyler-meiningillä liikenteessä? Heh.

Sentinel-leffa tarjosi mahtavaa agentti- ja salaliittotoimintaa DVD:n
muodossa…suosittelen. Kiefer Sutherland ei pettänyt tälläkään kertaa.
Yllättäviä käänteitä sisältävä pätkä, joka aikaansai jännitystä ja
verenpaineen nousua.

Hello everybody!

Tulee pikkuhiljaa mieleen vitsi miehestä, joka nautti aluksi talventulosta
täysin rinnoin(?). Sitä lumen määrää ja kolaamista sekä pakkasia. Vitsi
päätyi tyypin hätähuutoon, että tanan lumi ja koko v-tun talvi. Aikansa
kutakin. Alkaa itseäkin nuo pakkaset sieppaamaan! Sillä lailla!

Ansiotyöni ei ole antanut tänään suuria haasteita; esimieheni on nakittanut
minulle askareita, jotka hyvin koulutettu saksanseisojakin osaisi tehdä
virheettä. No ehkä taas dramatisoin, mutta en kohtuuttomasti. Syttyä saa
muttei räjähtää!

Sepä antaa aikaa tehdä ajatustyötä, kuten mietteiden kääntämisen jo reilun
parin kuukauden päähän…olenko raskaana? En, sillä se olisi jokseenkin
mahdotonta. Meitsi on raskas, muttei raskaana.. Olenko täyttämässä 18? En,
sillä olen iätön. Olenko työharjoittelussa? Vastaan tähänkin
yksitoikkoisesti, mutta totuudenmukaisesti kielteisesti.

Nintendo Wii

Wau, minkälainen peli on Wii. Uusinta uutta, ihmeellisintä ihmettä edustava
liiketunnistinominaisuuteen perustuva pelikonsoli, jolla voi miltei aidosti
pelata olohuoneessa golfia, tennistä tai vaikka keilata. Pelailtiin
kaveriporukalla pelejä yhden illan verran ja siitähän sukeutui oikein kunnon
taistelu. Ekalla lyönnillä vieressä seissyt Mika (nimi muutettu) sai
“golfmailasta” mustan silmän, Hanna (nimi muutettu) liukastui mattoon
“keilatessaan” ja Samuli (nimi muutettu) myös keilasi niin tunteella, että
“keilakuula” lävisti TV-ruudun. Ei haittaa, kaveri korjaa minkä kaveri
särkee.

Ja lopuksi miete: Mielipiteet ovat kuin nauloja: helppo lyödä, vaikeita
vetää pois. (Arne Hirdman). En allekirjoita; asiantuntevilla välineillä saat
naulan yhtä helposti pois kuin paikoilleenkin. Hahaa!

Tupaan tulo

Olin veivannut noin 30 kättä, joista kahden uuden henkilön nimi jäi mieleen.
Toinen oli Elina, toinen Antti. Hä? Pamahdin paikalle tupaantuliaisiin,
josta entuudestaan tunsin neljä henkilöä ja yritin epätoivoisesti esittäytyä
kaikille. Tällaisten juhlien punainen lanka on viinatarjoilu.

Tervetuliaislasin ja lukuisten kaljojen jälkeen voi vielä työntää kupolinsa
boolimaljaan, jos uudet ihmiset ujostuttaa ja sitä kautta saada iltaan
vauhtia. On huomionarvoista antaa itsestään hyvä ja oikeanlainen kuva.
Ollaan omia ittejä!!

Täytyy mainita, että pirskeiden ruokatarjoilu(kin) oli kohdallaan. Oli
karjalanpiirakat munavoilla, ilman ja lohella. Piirakkaa löytyi
viidenlaista, pasteijoitakin kahteen lähtöön. Vietin illan käytännössä
ytimessä eli keittiössä; halusinhan olla välittömästi paikalla heti kun
vatsaan suli taas tilaa uusille tuotteille. Muistin välillä kehua illan
isäntiä loistokokkailuista. Ei tarvinnut kahta kertaa pyytää santsaamaan.
Pileitten jälkeen laitoin jalat taskuun ja kierin kotiin (90 kilometriä!)
Miettikää!

Palkkionmetsästyssivuilla on mielenkiintoisia kommentteja. Pääasia on, että
tiedän itse kuka olen, hyvät palkkionmetsästäjät. Catch me if you can.
Niin Bauer vastaa kun Bondille huudetaan…
Ja mitä 24:n kidutuskohtauksiin tulee, en suosittele.
Teillä tulee kiire, enää 80 päivää.

Hurahtamisesta puheen ollen

Keskustelivat radiossa hurahtamisesta tuossa jokunen aika sitten. Tuli omia
hurahtamisia mieleen elämän varrelta aika liuta. Niistä vain muutamia
mainitakseni; Timo T.A Mikkonen tai sen vaimo tai ex-vaimo, Alice Cooper
80-luvulla, omat vanhemmat 1-3-vuotiaana, Michael Jackson kolmen
naamaleikkauksen jälkeen (kun nenä irtosi, meni maku, mutta toisaalta
Michaelilta meni hajuaisti, hahhahhaa), Paris Hilton ennen julkista
pissaamista, kokaiineilyä ja AA-kerhojäsenyyttä.

Nyt olen hurahtanut yli -20 asteen ulkolämpötilaan. Villavaatteet puhdistuvat liasta kovalla paukkupakkasella; jotenkin tuntuu, että olen itsekin desinfioitunut
tuolla ulkoillessa. Täit ja muut ovat ottaneet hatkat.

Hmm, ovat perustaneet palkkionmetsästyssivustot kiinnisaamiseni
takaamiseksi. Peli menee kovaksi. Tästä alkaa kohta olla leikki
kaukana…sivustoilla on erinomaisia vinkkejä agenttitoimintaan ja
valehtelun saloihin. Ne on sisäistettävä täydellisesti, jotta minut voi
löytää. Taitavimmallakin ammattilaisella tulee olemaan vaikeuksia, takaan
sen.

Joka tapauksessa HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

Kuronauta

Kuronen julkaisi sitten kirjan vuosisadan rakkaustarinastaan pääministerin
kanssa. Hyvä homma, sillä olikin muutama asia mikä kaipasi valotusta. Niin
nihkeästi hän on julkisuudessa suhteesta mitään kertonut… Voi kun hän
olisi paukahtanut samantien raskaaksi Matille niin tulevaisuuteen olisi
saatu hienoa materiaalia. Tai ehkä hän yritti, mutta siittiöt tekivät
U-käännökset vapauteen (10 pistettä!). Kuronen on pihalla kuin vangit Jolon
saaren; häneltäkin pitäisi loppua leivältä rasva hetkeksi niin irtoaisi
jotain muuta jutunjuurta kuin nykyistä osastoa. Voisin piruuttani hankkia
kirjan ja tehdä merkintöjä opettavaisiin kohtiin. Taitaisi jäädä
Finlandia-ehdokkuutta tavoitteleva teos puhtaaksi. Älä hyvä ihminen
koskaan lemppaa ketään tekstarilla!

Sukupolvi

Maailma on sekaisin; Henry Saari on työkyvyttömyyseläkkeellä, Tony Halme jää
keväällä myös tk-eläkkeelle, Kirka on poissa ja Kissin juontajat ovat kannoillani. Toiseksi viimeisestä henkilöstä sanon vain, että lepää rauhassa. Poismeno on aina murheellinen asia.

Sen sijaan kaksi ensimmäistä tapausta ovat aika vekkuleita. Siitä on jo
aikaa, kun porno-Henry kohtasi voittajansa; ennenaikaisen polven pettämisen.
Kenelläkään ei varmaan ollut epäilystäkään hänen miehisistä kyvyistään,
sillä alalle lähtevällä pitää olla luottoa pikkuveljeen. Ajattelinkin heti
ensimmäisenä, että polven täytyy olla syynä miehen uran yllättävään
päättymiseen. Jos yhtään lohduttaa, pojasta polvi paranee. Toivottavasti
tapaus ei ole vaikuttanut hänen seksielämäänsä kielteisesti; eiköhän siitä
ilman polvityöskentelyäkin evankelis-luterilaisella moraalilla etenevä
ihminen suoriudu.

Tony taasen on muuttunut ajan saatossa vihanneksempaan suuntaan. Kävipä
näyttäytymässä kansanedustajana tekemässä parhaansa (kaikkihan pamauttelevat
kotona aseella tämän tästä ja ohjaavat henkilöautoa huppelissa)
ja sekoittamassa pakkaa. Sopuisia eläkepäiviä, Tony!

En ole Tonya tai Henryä parempi; ajoin (selvin päin) töihin radion
soittaessa Tuiskun Tunturibiisiä. Laitoin volea kovemmalle ja vahingossa
rukkaset painoivat varmuuden vuoksi hätävilkut päälle. Huvitti, että ajelen
tuhatta ja sataa töihin, radio pauhaa ja hätävilkut loistavat pitkän matkaa.
Täältä tullaan, työpaikka!

24 vs. 91

Eilinen ilta aiheutti sydämentykytystä seuratessani Jack Bauerin touhuja;
jätkä on astetta kovempi tehdessään comebackin kuolleiden kirjoista ja
osoittaessaan onko know-how vielä tallella. Hänen ei ole kuultu tapailevan
Martti Servon biisiä “Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu?”
Jos lähtee vertailemaan huvikseen vaikka J. Baueria ja O. Saarelaa, voi
löytää suuriakin eroja. Bauer ei esimerkiksi koskaan narahtaisi
päiväpeittojen kähveltämisestä. Peittojen lisäksi hän onnistuisi varastamaan
vielä tyynyliinatkin.
Saarela:” Minä en näitä peittoja ole pyytänyt; ne tulivat minulle
suuryllätyksenä.”
Bauer on kova, enkä malta odottaa seuraavaa jaksoa. Pakko katsoa.
Olen seurannut hänen toimiaan sillä silmällä, että. Montakos päivää oli
vielä jäljellä.

Perunan kertomaa, roskiksen viemää.

“Olen helvetin kova peruna (siikli ehkä, en ole peiliin paljon katsellut),
jota Karkulainen yritti syödä hetki sitten lounaalla. Kokit olivat
epäonnistuneet tehtävässään ja jättäneet minut niin raa’aksi, että kuulin
vain jupinaa ympäriltäni. Minusta olisi kuulemma voinut veistellä saman tien
sipsejä helposti tai käyttää kivialustana. Hei olen vain PERUNA! Joku oli
sentään nopeaälyinen ja sanoi, että kyse on todennäköisesti inhimillisestä
erehdyksestä.

Kuulin kokkien suunnittelevan, että huomenna olisi ruohoripuliperunoita ja
keitettyä tuskaa. Voi olla, että kuulin väärin.
Love, hard potatoe

p.s. terkut tosiaan roskiksesta”