Hei me leikataan!

Terveisiä parturista!

Peilikuva julisti, että nyt on aika käyttää saksia. En ole löytänyt tähän mennessä vakioparturia, ja niinpä etsin kunnes löydän sen. Ennätys on tämänpäiväinen parturi, jossa olen käynyt kynittävänä yhteensä kolme kertaa. Sitä paitsi on hauska tehdä havaintoja eri ammattilaisten työskentelystä. Kipeitä muistoja partureista on sangen vähän; etupäässä olen saanut hyvää pääpalvelua.

Olen menossa pian erittäin tärkeisiin juhliin (kerron siitä myöhemmin) ja halusin pelkän siistimisoperaation. Se tarkoitti huomaamatonta muutosta nykytilanteeseen eli toisin sanoen turhaa keikkaa. Pesu kiinnosti, vaikka se on aina yhtä painajaismaista. Minulla ilmenee omituinen nielemishäiriö silloin, kun tukkaa aletaan peseskelemään pää takakenossa. Niellessä kuuluu kauhea ääni kurkusta, jota yritän yskähtelemällä verhota. Ja tuntuu, että koko ajan pitäisi niellä. Luulen, että parturit pitävät hulluna.

Kun pesuvaihe on ohi, alkaa autuas jakso, jolloin luen lehtiä. Nyt nappasin käteeni Kodin kuvalehden, josta luin juttua siitä, kuinka tehdään lämminhenkisviritteinen joulu. Laskin nopeasti, että jouluhan viuhahti jo kuukausi sitten. En antanut sen masentaa, vaan otin vinkit jouluun 2007.

Niin joo 96.

Malja Kronolle

Käsissäni on vuoden 2007 Krono-kalenteri, jonka lopussa on
elämänhallinta-ohjeisto. En tiennyt ohjeistosta vasta kuin sattuman kaupan
seurauksena. Uskon muutenkin aika puhtaasti säkään.

Kalenterissa on joka päivälle mietelause ja en voinut vastustella kiusausta,
vaan katsoin huvin vuoksi mitä viikolla 8 pohditaan. Löydös: Oppisinko
elämään tätä päivää, sillä parasta aikaa on parasta aikaa. Liekö maailman
paras mäkihyppääjäkin saanut tästä Jouko H Nissisen mietteestä inspiksen
omaan kommenttiinsa elämästä ihmisen parhaana aikana. Mäkikotkalla on
muutenkin ollut elämänhallinta ihan hyvällä mallilla. Siitä huolimatta
hänellä on ollut joitakin epäkohtia taipaleella eli kyvyttömyyttä sanoa ei
tietyille asioille, ehkä hän on pitänyt liian korkeavyötäröisiä housuja ja
sen vuoksi alkanut hosumaan. Ehkä elämä on sekaisin, jos Alkonkin hyllyllä
tuotteet ovat huiskin haiskin. Toisaalta kotkan ajatukset ovat nopeita,
selkeitä ja ytimekkäitä. Hän puhuu silloin, kun hänellä on asiaa ja ne
lauseet jäävät elämään ikuisiksi ajoiksi. Lopuksi toinen Joukon H Nissisen
miete: Uskallanko juosta kuin ajokoira, iloisesti, hullutellen, eloni
metsästysmailla?

Pidän edellisestä mietteestä yhä enemmän ja enemmän. Hulluttelemisiin!

Sadulle

Olemme ydinkysymysten äärellä. Kuka minä olen?! Siinä on muuten yksi elämän
tärkeimpiä kysymyksiä sen jälkeen, mikä on elämäni tarkoitus? Syvällisyys
sikseen. Olen todellakin Karkulainen isolla K:lla, kirkasotsainen yksilö
tässä kosmoksessa, jolla on suuri SALAISUUS, ja se paljastuu n. sadan päivän
kuluttua. Olisiko se Euroviisuvoitto? Voitto? Selviääkö silloin, mitä syntyy
kun huuhkaja ja kirahvi risteytetään? Ei pysty kertoon, liian hapokasta.
Ihanan mehevää pitää teitä jännityksessä loppuun asti! Iloiset terkut Kissin
Sadulle!

Simsalapim

Ja se oli taikasana talven jatkumiselle, sillä nyt on ihanan jäätävä
keskiviikko! Aamu oli täysin vallaton, kun hinkkasin autoa jäästä
kirkkaaksi. Poliisitkin on kai sitä mieltä, että riittää, kun jäisessä
ikkunassa on pieni skraapalla vedetty viiva, josta tarkkasilmäinen näkee
ulos. Sitä paitsi tuttuja reittejä ajellessa se ei ole niin tarkkaa.
Viime viikonloppu oli mielettömän upea, sillä tapoin aikaa Pohjanmaalla. Se
on eksoottinen paikka ajanviettoon, ei laaksoa ei kukkulaa, jos on itse
jostakin muualta päin Suomenmaata. Voin suositella lämpimästi/kylmästi,
aika kuluu kuin siivin!

Näin maanantain ja tiistain välisenä yönä hirvittäviä painajaisia; minut
pudotettiin huonosti pelittävästä helikopterista keskellä yötä keskelle
merta pelkät uikkarit jalassa. Keskellä merta sain puhelun kaverilta, joka
sanoi olevansa menossa naimisiin Jone Nikulan kanssa. Siinä haiden
nakertaessa raajojani en enää osannut päättää, kumpi oli pienempi paha =)

Kaikki haluaa tietää mitä tapahtuu 103 päivän päästä.

Kissat ja koirat

Kissa, tuo riippumaton takkuturkki, vaatimattomasti muutamalla elämällä
varustettu pikku nautiskelija. katsoin TV:stä tositarinaa eläinklinikalta,
jossa pelastetaan ihmisen parhaita kavereita. (Lasken siihen koirien
lisäksi myös kissat.) Kyseisessä tapauksessa käsiteltiin sydänvammaista
kissaa. Korostan, että vamma ei ollut henkinen, eli mikään kolli ei ollut
esim. jättänyt tätä jonkun nuoremman ja hehkeämmän vuoksi. Kisu oli 14
vuoden ikäinen ja sen sydän hakkasi laiskasti. Pelastakaa kissa!
Sydämentahdistin sisuksiin ja jatkoaika oli taattu.

Toinen tapaus oli Snoop Dogg, joka pumpattiin täyteen radioaktiivista ainetta sen
pelastukseksi. Sitten se joutui eristyksiin muutamaksi viikoksi, ettei
aiheuttaisi säteilevänä vaaraa ympäristölle. Näin se homma toimii.
En ymmärrä eläintenpelastusinnokkuutta varmaankaan siksi, että minulla ei
ole vielä kenneliä. Jonain päivänä on; samaan yhteyteen perustan kissa- ja
koirasairaalaan, jonka länsisiivessä toimii pari päivää viikossa myös
hevossairaala. Tuokaa sinne kaikki em. eläimenne korjattavaksi hyvään
hintaan!

Puikottomuus

Kiinalainen ruoka tekee hyvää.
Silloin, kun nälkä on pahimmillaan ja tilanne päällä, pikaisesti saatava
ruoka on poikaa. Lempipikapaikkani on eräs kiinalainen ravintola;
ystävällistä palvelua, viisi minuuttia tilauksesta “poika” on jo sylissä.
Olen laittanut saman tilaukseni sisään “paistettu riisi ja kana” noin sata
kertaa.

Sitkeät ja periksi antamattomat kiinattaret jaksavat joka kerta kysyä,
josko laitetaan puikot mukaan. En huoli koskaan niitä, koska ne vievät
pohjan siltä pikaidealta. En ole tehnyt varsinaisesti ongelmaa
puikottomuudesta. Lupaan toteuttaa syömisen niillä, jos joskus menen
kylläisenä kiinalaiseen, jolloin ajalla ei ole mitään merkitystä.
Tänään hain setin ja otin saman tien kaksi annosta mukaan. Jos ruoka
loppuu kesken, se on ongelma.

Huh, vielä 109 päivää.

Polttareiden jälkeen

Talvinen maanantaiaamu kutsui lähtemään töihin, pirteänä luonnollisesti.
Oli niin mukava kohdata lunta pitkästä aikaa, että söin sitä samalla kun
otin lumikylvyn ennen töihin lähtöä. Työkaverit utelivat, miksi sinulla on
niin siniset huulet? Vastasin kysyjille, että uteliaisuus ei maata peri.
Kerronpa tässä ohimennen mennen tullen ikään kuin herätteenä
viikonlopustani, nimittäin ystävälläni oli polttarit, joten odottaa
saattoi törttöilyä, sekoilua ja häiriintynyttä käyttäytymistä yleensä
ottaen. Toisin kuitenkin kävi; vahingot jäivät minimiin ja juhlakalu
saatiin ehjänä ja hyväntuulisena kotiin.

Polttareita pitäisi olla enemmän, sillä mikä onkaan mahtavampaa kuin ison
kaveriporukan kokoontuminen pariksi päiväksi ja lystinpito! Eli nyt jengi
vain polttareita kehiin, rohkeasti useasti naimakaupoille vaikka sen saman
tyypin kanssa!

Helsinkiin

En tunnu pääsevän kujeellisista junamatkoista eroon. Toisaalta, siellä
missä on ihmisiä, siellä myös usein sattuu ja tapahtuu.

Menin herraskaisesti business-luokassa Helsinkiin (Silloin tällöin ihmisellä on
lupa hemmotella itseään.) Yleensä nämä vaunut ovat melko tyhjillään. Niin
nytkin, mutta se ei välttämättä ole vielä tae mistään. Pari penkkiriviä
taaksepäin istuskeli mies, joka ei selvästikään ollut elämänsä vedossa.
Oletan, että hän oli myrkyttänyt itseään kuningas väkijuomalla. Tulin
tähän tulokseen, kun kuuntelin korvat höröllä hänen syvää huokailuaan,
levotonta purkkapallojen tuottamista, tuulipuvun kohinaa sekä oksentelua.
Meinasi mennä Mynthon joka kerta väärään kurkkuun, kun pelästyin soundeja.

Toijalasta junaan nousi vanha pariskunta, joka istui samalle penkkiriville
toiselle puolelle. He olivat vastakohta oksentelijalle; hyväkäytöksisiä ja
siistejä. Opin, että he olivat olleet Reinon hautajaisissa. Reino oli
ollut viimeisen vuoden ajan huonossa kondiksessa. Kallekin on nykyään
heikossa hapessa. Pariskunta asetti tuolit tiukkaan makuuasentoon asiat
läpikäytyään ja uni tuli saman tien.

Itse istuin penkki piikkisuorassa ryhdissä valmiina Helsinkitaistoon.

Veikko, Veli, Veijo

Tulin töihin aivan kuten normaalistikin. Kaikki meni hyvin, kunnes puhelin soi klo 12.10. Se oli David Hasselhoff. Minulle soitettiin peitenimellä ja varattiin kokoustiloja viikolle 3. Kyllä Taavetille tiloja aina piisaa.

Seuraavaksi, jos Elvis ottaa yhteyden numerooni, saatan häneen tietoonsa, että hän ei elä.

Ja aikaahan on vielä 118 päivää.

Urheiluruutu

En voi enää sanoa, etten ole nähnyt pikaluistelua liveversiona. Näin on päässyt käymään 40 minuutin ajan Pohjanmaalla. Perseellä puristavia pyrähtelijöitä vilisi silmänkantamattomiin jäisellä radalla. Penkkiurheilu on aivan hauskaa, jos siitä pitää. Myönnän, että mieli tekee katsomosta lähteä itsekin kokeilemaan milloin mitäkin. Tällä kertaa olisin kiskaissut hokkarit jalkaan ja näyttänyt, kuinka se tehdään. Mikä? ”Kolmoisstrutsi” siten, että kaadutaan oikeastaan ennen kuin liike edes alkaa. Tai mäkihypyssä voisin näyttää, kuinka hyppyrin nokalta pompataan suoraan lumeen niin, että hetkeen ei hymyillä tai oikeastaan ainoa mikä toimii on suu.. Sukelluksessa voisin osoittaa sen, miten helposti ihminen hukkuu. Onhan noita, laskuvarjohypyt sun muut!