7 Päivää

Tänään olin kylässä ystävälläni. Kaksi asiaa; SeiskaPäivää-lehti ja muikeat kestitykset. Siinä on kaksi ässää hihassa, jotka yleensä kruunaavat kyläilyn. Tällä kertaa hän oli leiponut 40 kappaletta pirun isoja pasteijoita liha-riisitäytteellä. Kun näin nuo tuotokset, kuola valui jo hyvää vauhtia leukaperiä pitkin kohti parkettia. Pysäyttääkseni katastrofin, juoksin vessaan hakemaan suikaleen Emboa, jolla kiusallisesta tilanteesta selvittiin. Vitsivitsi!

Samalla, kun pasteija suli suussa, lukaisin uusimpia juoruja Seiskasta, joka värjäsi sormeni sateenkaaren väreillä. Onneksi ystäväni omistaa saippuaakin. Sillä on kaikkea!!

Joulu meni jo

Siitä on nyt kolme päivää, kun pohdin joulun tulemista odottavissa ja arveluttavissa tunnelmissa. Eivät suotta tontut taas kytänneet tekemisiäni koko hela vuoden, sillä niin paljon tuli paketteja, vieläkin on osa availematta. Sen haluan sanoa, että joulupukkia en muistaakseni nähnyt koko aattona. Missä lie huiteli. Muutoin aatto sujui perinteikkäästi tietokonepelejä pelaillen kinkku mahassa. Tuosta kinkusta voin vielä avautua sen verran, että meinasi tulla hoppu, kun porsas työnnettiin uuninperukoille vasta klo 15 jälkeen. Valmiustilassa moinen neljän kilon kokonaisuus oli täten vasta klo 20, jolloin nälkää jo saattoi käsin kosketella ja kuunnella. Kaikki päättyi kokonaisuudessaan mainiosti.

Jos itse olisin pukki, saattaisinpa ottaa aivan uudenlaisen otteen siihen työhön. Ensinnäkin vaihtoon porot ja muut. Päälle slimfitfarkut, vatsa ulos ja sininen piiiitkä parta. Mankka olalle ja perheille räpäten En etsi valtaa loistoa. Hei, taidan alkaa harjoittelemaan pukintouhuja jo ensi kesän aikana!

HL Joulupukit

Joulu tulee, se saa mielen paikoitellen rauhattomaksi. Ilmassa pyörii kysymyksiä, kuten että onko tukka hyvin asennossa, kun joulupukki pääsee paikalle? Näkyykö vyön solki? Entäs että onko ääni vireessä, kun aletaan loilottaa jouluaiheista lauluosastoa? Pakotetaanko minut tänä jouluna heittämään yhden biisin pianokeikka pienelle porukalle?

Olen kuullut ns. hiljaisen linjan joulupukeista (ulkoisesti myös hyvin hoikkeliineja), jotka astuvat perheiden olohuoneisiin, eivät sano mitään, vaan antavat tekojensa puhua puolestaan? Se voisi toimia ehkä jollain toisella alalla. HL-joulupukit ottavat keikastaan joka tapauksessa täyden hinnan, kutsutaan sitä vaikka sitten riistoksi. Vapaassa maassa joulupukin ei ole pakko sanoa mitään, jos hän ei halua.

No sleep till X

Junasta saa muistoja, epäilemättä. Oli järkyttävän aikainen aamu (klo 06.40 järkyttää ihmistä). Silmäni ovat auki, mutta kaikki ei ole sitä, miltä näyttää. Astun Pendolinoon, junaväki nukkuu pääosin; olen netin kautta varannut itselleni mielestäni lokoisan ja viileän (aamuisin on hauskempi palella kuin hikoilla) ikkunapaikan.

Varmana nakkina omasta paikastani alan huutelemaan ikkunapaikalla nukkuvalle naikkoselle, että ai sulla on sama mesta kuin mulla!!? Naisen vieressä oleva mies ystävälliseen sävyyn toteaa, että mun paikka on heidän edessään. Jees. Oma paikka siitä sitten pikku hiljaa löytyy miehen vierestä, joka on vuorannut ilmeisesti hyvän unen takeeksi itsensä kauttaaltaan takillaan päätä myöten. Hän tuoksahtaa siltä, kuin edellisiltana oltaisiin oltu parkettien partaveitsenä muutamaa kaljatuoppia rikkaampana! Kiva.

Alan kaivelemaan hyvää lukemista paperikassista, ja totean, että piru väärä lehtihän sinne on sujahtanut, jo edellispäivänä luettu ja sisäistetty! Hemmetti. Perille päästyäni ”vuorattu mies” auttaa minua säästämään voimiani ja nostaa laukkuni alas. Huomaan senkin aamuhitaan toimintani ansiosta liian myöhään ja kiljun kiitosta, vaikka hän ei enää kuulekaan.

No niin ja töissä sitten huomaan, että alushousuni ovat väärinpäin jalassa. Hienoa!?

Karkulaisen linnanjuhlat

Tänä itsenäisyyspäivänä (Hyvä Suomi!) päätin aloitella kirjoittelemaan turhuuksia nettiin.

Olen x vuotta vanha x, hiukseni ovat äxän väriset, silmät myöskin. Olen töissä x:ssä. Nimeni on Karkulainen. Sain nimen kasteessa papilta, se vissiin keksi sen. Olen sitten toteuttanut elämääni sen mukaisesti, mihinkään sen kummemmin takertumatta vaan täysillä eteenpäin paahtaen.

Olen tällä hetkellä vähälumisella Pohjanmaalla ja valmistaudun illan rientoihin. Riennoissa mukana ystäviä sekä erään pariutuneen miehen ja naisen 8 kuukautta nuori tytteli. Veikkaanpa, että rankimmin pilettää viimeksi mainittu tytteli. Ne riehuvat tutti suussa horjuvilla kintuillaan ensin sohvapöytään nojaten pari tuntia, jonka jälkeen luomet alkavat painaa siten, että tuttelituu NukkuMatti viskoo kovalla kädellä hiekkaa silmämuniin ja lepo! Vastaavaan tulokseen päässevät, veikkaan, myös me aikuiset, jotka nautimme kaiketi muutakin kuin hiekkaa siihen lepo-vaiheeseen.

Niin, pressan vastaanoton suosikkini olivat Tarja H. sekä veteraanit.